Siirry pääsisältöön

Kannat kohti maratonia, nyt se alkaa!

Tänään oli ensimmäinen virallinen maratontreeni, joskin vahingossa. Oikeasti treenaaminen alkaa ensi maanantaina, mutta jotenkin olin onnistunut kytkemään Runkeeperin treeneistä ensimmäisen intervallitreenin, joten sehän sitten vedettiin.

Matka oli 6,44 eli neljä mailia, jonka päälle tulivat neljä kertaa vedot 2 minuuttia hidasta, 20 sekuntia täysillä -juoksua. Kaikkiaan siis 7,99 kilometriä aikaan 41,35. Peruslenkkivauhti taisi olla vähän turhan nopea, se taitaa olla harjoituskauden alkuun se suurin kompastuskivi, johon täytyy kiinnittää huomiota. Tällä kerralla mikään ei häirinnyt, ei liian kuumat hanskat (sai ottaa ohuemmat juoksuhanskatkin jo puolivälissä pois), ja vaatteitakin oli juuri sopivasti. Säätila oli -1,3 astetta pakkasta ja lähes tuuleton ilmavirta. Täydellinen helmikuun juoksukeli siis.

Juoksu kulki mainiosti, ja intervallit lenkin loppuun tuntuivat erityisen innostavilta. Odotan tätä harjoitusohjelmaa todella paljon, koska mielekkääksi juoksemisen tekee se, että lenkit ovat erilaisia myös sisällöltään, ei vain maastoltaan.

Olen siis ladannut iphoneeni Runkeeperin appsin, jossa tavoitteeksi on asetettu maraton alle neljään tuntiin. Erilaisia peruslenkkejä, intervalleja ja pitkiä lenkkejä mahtuu treenikauteen 64. Juoksukuntoni on hyvä, olen juossut toisen raskauteni jälkeen säännöllisesti 3 - 4 lenkkiä viikossa joulukuusta 2013 lähtien. Noin puolet lenkeistäni ovat kärryjuoksua, jolloin Phil&Tedsien tuplissa on vaihdellen 1 - 2 naperoa kyydissä.

Ja sitten tähän ensimmäisen bloggauksen loppuun niitä tavoitteita. Päätavoite on juosta ensi kesänä 2015 Paavo Nurmi Maratonissa koko matka vähintään neljään tuntiin. Paavohan juostaan siis Turussa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, joten lämpötila voi olla se pahin haaste jos on tappavan kuuma.

Sitä ennen varmasti toukokuussa juoksen pitkänä lenkkinä yhden puolikkaan jossain vielä määräämättömässä tapahtumassa.

Viime kesänä tavoitteena oli juosta puolimatka alle kahteen tuntiin, ja siinä onnistuin. Pöytyän maratonilla 30. elokuuta ajaksi tuli 1:55,53, johon olen melkoisen tyytyväinen vieläkin.

Juostuna on kokopitkä maratoni kolme kertaa 10/2008 Vantaalla, 06/2010 Forssassa ja 09/2010 Berliinissä, jolloin olin 9. viikolla raskaana. Paras aika on Vantaalta 5.09, ja siihen aikaan juoksuharrastukseni oli kaikkea muuta kuin tavoitteellista. Lähinnä sellaista menen kun huvittaa -meininkiä.

Nyt huvittaa lähes koko ajan. Olen päässyt siihen pisteeseen, että mietin, missä seuraavaksi voisin juosta. Onneksi reittejä on loputtomiin, ja jokainen juoksukin on erilainen.

Tähän blogiin on tarkoitus tallentaa juoksutreenien etenemistä kohti maratonia. Ehkä joku toinenkin innostuu lukiessaan juoksemisesta yhtä paljon kuin minä.

Loppukevennyksesi vielä linkki Hesarin edellispäiväiseen juttuun Himohölkkääjät päätyvät yhtä nopeasti hautaan kuin sohvaperunat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen