Running Diaries

Tässä seuraa taas parin viikon treeniraportit kerralla, mutta nyt on sen verran vähän asiaa, että lyhyestä virsi kaunis. Ensimmäisellä viikolla (vko 38) nimittäin palauttelin puolikkaalta ja sitten sain kuin sainkin flunssan. Taitaa olla niin, että viimeistään keho itse pakottaa lepäämään, jos mieli ei ymmärrä sitä tehdä. Mutta nyt ollaan jo parempaan suuntaan menossa, joten tiistaiksi kaavaillut vedot ainakin onnistuvat, ehkä jopa huominen metsälenkki. Mahtavaa, kun on jotakin mitä odottaa! Odotan myös kuumeisesti lähetystä nettikaupasta, josta tilasin uudenuutukaiset Adduni: Ultra Boostit. Tarjous oli ohittamaton, kuten sanotaan. Nyt katselen polkujuoksukenkien tarjouksia, jotka ovat niin ikään hyviä, ja olen jo melkein taipunut Inov-8:n Mudclaw-kenkiin, joilla voisi juosta ehkä jäälläkin. Mutta ne treenit, ne treenit. Puolimaran jälkeisenä sunnuntaina pidin rehellisen lepopäivän ja lekottelin mökillä. Maanantaina menin töihin pyörällä, kilometrejä kertyi edestakaisesta matkasta

Mikä ihana näky! Pojan ensimmäiset juoksukisat. Oli kuulemma kivaa! Pian juoksemaan lähtiessä näyttää tältä. Jos ei osaa juosta hitaasti, ei voi oppia juoksemaan nopeasti. Ihan sama kuin vaikkapa pianonsoitossa. Jos et osaa soittaa helppoja etydejä, et voi oppia vaativia konserttoja. Tai missä tahansa muussa oppimista vaativassa taidossa. On hallittava perustaidot, jotta voi oppia pikkutarkkuutta. Sain tähän kirjoitukseen innoituksen Katjulta , joka pohti treenaamistaan hierojan pöydällä. Erityisen vaikutuksen minuun teki hänen analyysinsä, että juoksemalla lähes pelkästään kovatempoisia ja kuormittavia harjoituksia hän on rakentanut vauhtikestävyyttä ikään kuin tyhjän päälle. Oivallus kolahti minuun kuin kivi. Myös minua on muistutettu useita kertoja siitä, että minun pitäisi saada suurempi vaihtelu juoksutehojeni välille. Viime viikon parinsadan metrin vetotreenissä valmentaja painotti, että tällä viikolla minun on pakko antaa kehoni palautua tai vauhtini e

Palautuminen puolikkaan rutistukselta on edennyt hienosti, ja maanantaisen puolihieronnan jälkeen jalatkin tuntuivat taas vertyneiltä. Oikeastaan vähän ihmetyttää se toukokuisen puolikkaan jälkeinen heikotus, joka ilmeni vasta vuorokauden päästä juoksusta. Silloin ilmassa olivat kaikki nestehukan ainekset, olotila oli lähes krapulainen. Nyt ei ole ollut mitään ongelmia. Jalkoja ei särkenyt edes kisan jälkeisenä yönä, eivätkä jalat tulleet juoksusta mainittavasti kipeiksi. Maanantai-illalla tosin kurkku osoitti pieniä karheutumisen merkkejä, tiistaina nenää kutitti ja olo oli väsynyt. Menin kuitenkin reilun vitosen verkkailulenkille, mutta se ei ainakaan pahentanut flunssaista oloa, joten järeät aseet eli riittävät yöunet ja c-vitamiinitankkaus taitavat tällä kertaa tepsiä. Pyöräilykilometrejä tuli maanantaina työmatkojen muodossa noin 27. Mutta nyt niihin treeneihin. Eli viikko 36. Maanantaina oli tarkoitus mennä Kupittaalle juoksemaan minuuttivetoja. Olin tehnyt treenin kerran aik

Taas seuraa kisaraporttia, vaikka kahden viikon treenikatsauksetkin ovat rästissä. Tässä nyt kuitenkin tunnelmia Turku City Marathonin puolikkaalta lähes tuoreeltaan. Valitsin lopulta syksyn puolikkaan kisaksi ensimmäistä kertaa järjestettävän Turku City Marathonin, koska reitti oli tismalleen sama kuin toukokuussa niin ikään ensimmäistä kertaa järjestetyssä Turku City Runissa. Nyt valittavana olisi ollut myös Hirvensalossakin kiertänyt kokopitkä matka, mutta lähdin puolikkaalle, jotta voisin vertailla tulostani neljän kuukauden takaa. Silloin aikani oli 1:55:43, ja vauhdinjakoni meni aivan päälaelleen, kun lähdin pinkomaan etummaisten joukossa omaan kuntooni nähden aivan liian lujaa. En ollut ehtinyt valmistautua kisaan erityisen hyvin, eivätkä treeninikään olleet kisan alla keventyneet mainittavan paljon. Samalla viikolla olin tehnyt vielä 12 kilometrin kiihtyvätahtisen pk:n, 200 metrin rennon kovat vedot sekä 5 kilometrin verkkailun kiihdytyksineen. Lisäksi olin pari kertaa pyör

Lauantaina ohjelmassa oli hyväntekeväisyysjuoksu, johon olin ilmoittautunut jo kauan aikaa sitten. Tunsin Pekka Hyysalon tarinan entuudestaan ja olin kuullut myös viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetystä FightBack Runista. Etsiskellessäni lyhyitä kilpamatkoja vauhtikestävyyslenkeiksi ennen syksyn ensimmäistä puolikastani, Hyysalon järjestämä tapahtuma osui jälleen silmiin, ja päätin lähteä mukaan. Pekka Hyysalo loukkaantui erittäin pahasti freestyle-onnettomuudessa keväällä 2010. Sitkeällä työllä ja päättäväisyydellään hän kuntoutui liikunta- ja puhekyvyttömästä jälleen jaloilleen ja kovan treenin ansiosta kehittyy jatkuvasti. Hänen tavoitteenaan on juosta maraton, ja päämäärää kohti edetään tuplaamalla tapahtuman ensimmäisen vuoden 2,6 kilometrin juoksumatka vuosi vuodelta. Tänä syksynä valittavana oli siis 2,6 kilometrin lisäksi 5,2 kilometriä sekä 260 metrin esteetön rata liikuntarajoitteisille. Kyseessä oli ennen muuta hyvän mielen hyväntekeväisyystapahtuma, eikä m

Olen ehdottomasti hyötyliikunnan kannattaja. Olen aina paasannut, että jos edessä kohoavat portaat, ne noustaan eikä valita hissiä. Enää en ole aivan ehdoton vaan teen myönnytyksiä erilaisista syistä, mutta silti olen joutunut miettimään asioita palattuani hoitovapaalta töihin syyskuun alussa. Työmatkani on nimittäin pituudeltaan lähes 13 kilometriä suuntaansa, ja olen pyrkinyt tekemään siirtymät polkupyörän selässä. Työmatkapyöräilystä on monenlaista hyötyä: liikunta aamutuimaan saa veret kiertämään ja aivot toimimaan. Työpaikalle saapuessa olo on virkeä ja valpas, kun taas auton ratista työpöydän ääreen rahjustaa näivettynyt ja töpeksivistä kanssa-autoilijoista kiukustunut kansalainen. Työmatkapyöräilyn ansiosta liikuntaa saa päivän aikana niin paljon, että kotiin päästessä voi keskittyä perheeseensä tarvitsematta lähteä enää mihinkään. Pyörän selässä ei osallistu yksityisautoilun itsekkääseen saastuttamiseen ja säästää riihikuivaa rahaa. Aistii ympäristöäänkin paremmin. L