Siirry pääsisältöön

Flunssaraportti menneistä treeniviikoista


Tässä seuraa taas parin viikon treeniraportit kerralla, mutta nyt on sen verran vähän asiaa, että lyhyestä virsi kaunis. Ensimmäisellä viikolla (vko 38) nimittäin palauttelin puolikkaalta ja sitten sain kuin sainkin flunssan. Taitaa olla niin, että viimeistään keho itse pakottaa lepäämään, jos mieli ei ymmärrä sitä tehdä. Mutta nyt ollaan jo parempaan suuntaan menossa, joten tiistaiksi kaavaillut vedot ainakin onnistuvat, ehkä jopa huominen metsälenkki. Mahtavaa, kun on jotakin mitä odottaa! Odotan myös kuumeisesti lähetystä nettikaupasta, josta tilasin uudenuutukaiset Adduni: Ultra Boostit. Tarjous oli ohittamaton, kuten sanotaan. Nyt katselen polkujuoksukenkien tarjouksia, jotka ovat niin ikään hyviä, ja olen jo melkein taipunut Inov-8:n Mudclaw-kenkiin, joilla voisi juosta ehkä jäälläkin.

Mutta ne treenit, ne treenit. Puolimaran jälkeisenä sunnuntaina pidin rehellisen lepopäivän ja lekottelin mökillä. Maanantaina menin töihin pyörällä, kilometrejä kertyi edestakaisesta matkasta 26,7. Koska matka töihin on noin pitkä, työmatkapyöräilystä saa myös hyvää pk-treeniä. Matkaan kului yhteensä tunti 24 minuuttia, joten ihan hyvä setti. Iltapäivällä kävin möyhennyttämässä jalkojani, ja siinä hierojanpöydällä kävimme vielä puolimaratonia läpi. Hieroja-valmentaja oli sitä mieltä, että en nyt varsinaisesti ollut niin pahasti loppukilometreillä hyytynyt, puolen kilometrin hivuttava nousu vain hidasti vauhtiani. Niin se kai oli, mutta kyllä lopussa olin väsynyt. Odotan kiihkeästi myös seuraavaa puolikasta.

Tiistaina olin päättänyt mennä palauttelemaan. Olin pyytänyt vanhempani lastenvahdeiksi siksi aikaa, että pääsisin lyhyelle pyrähdykselle. Satoi kaatamalla ja edellisen illan kurkunkarheus oli muuntunut pieneksi nuhaksi. Olin myös tuhottoman väsynyt, mutta menin silti. Tuloksena 5,5 kilometrin verkkailu, joka todellakin pysyi maltillisena. Kuulostelin enemmänkin vasenta jalkaani, tuntuuko siinä jotakin poikkeavaa. Jokin hermopinne tai muu vastaava oli vaivannut nilkassa jo pari viikkoa, ja välillä tuntemus säteili juostessa myös polveen. Jotain tuntui mutta ei sattunut. Olin kyllä ihan kylmissäni kotiin päästessäni ja mietin, mahdanko tulla kunnolla kipeäksi.

Torstaina oli parinsadan metrin aukaisevat vedot, edelleen olo oli väsynyt ja hieman tukkoinen. Treenissä meininki hieman koheni, eikä se seuraavanakaan päivänä ollut huonontunut, joten kuvittelin, että tällä kertaa vältyin syksyn ensimmäiseltä nujerrukselta. Perjantaina oli lepoa, lauantainakin vain maltillinen core-treeni. Sunnuntaina uinnin jälkeen hyppäsin taas autosta puolimatkassa kyydistä ja juoksin kotiin. Tuloksena 4,90 kilometriä 6:06 min/km, jonka päätteeksi 3 x 16 askelkyykkykävely. Tämänkin juoksun jälkeen huomasin, että olo ei ole normaali, joku pöpö jossain jyllää. Paljon väsyneempi keho ja juostessa myös hikoilutti melkoisesti.

Sitten seurasi iltavuoroviikko, mikä sai minut entisestään väsymään. Aamulla piti nousta viemään lapset hoitoon ja illalla jaksaa vielä töissä. Tiistaina ja torstaina menin kuitenkin lapset vietyäni läheiselle kuntoradalle juoksemaan, kun teki vaan niin kovasti mieli. Noudatin ohjeita ja juoksin iisisti. Tiistaina vedin 7 kilometrin perus pk:n, jolloin katselin kellosta pelkästään sykkeitä. Tahti oli 6:11 min/km, lenkin päätteeksi tein parit kiihdytykset. Torstaina tein vajaan viiden kilsan vl:n eli vauhtileikittelyn, joka meni parin kilsan mäkisellä kuntoradalla niin, että kaikki ylämäet täysillä, muut osuudet hidasta verkkaa. Tämä treeni on tavallisesti tosi kiva ja piristävä, mutta nyt kylvin hiessä ja huomasin, ettei treenaaminen tehnyt enää yhtään hyvää. Olo oli uupunut ja keuhkoissa pisti. Oli pakko ottaa loppuviikko iisisti, ja tässä nyt olen himmaillut, vaikka töissä on pitänyt käydä sunnuntaihin asti.

Varmaankin noilla pikkulenkeillä ja levon puutteella tauti pitkittyi, mutta kun olo oli epäselvä sekamelska väsymystä ja flunssaa, päätin seurata himojani ja juosta vaan. Nyt alkaa onneksi helpottaa. On tullut ainakin palauduttua, ja vauhdit ovat pysyneet aisoissa. Saatatte ehkä arvata, että kun pääsen polulle, minua ei pidättele mikään!

Tulevalla pitäisi myös päättää, menenkö ensi sunnuntaina Paraisten lenkille juoksemaan kympin!


VKO 38
MA Pyöräily 26,7 km 1:24:30
        Puolihieronta 45 min
TI Palautteleva PK 33:39 min 5,47 km 6:09 min/km KS 148 MS 163
KE Core 15 min
TO 6 x 200 m rennot vedot tahdein 3:28 - 3:41 min/km
      Alku- ja loppuverkat 4,05 km, liikkuvuus ja kiihdytykset, venyttelyt
      Juoksua yht. 5,30 km
PE: Lepo
LA: Core 20 min (myös pakaraa ja punnerrusta)
SU: Uinti 30 min kuopuksen kanssa
        Juoksu PK 29:52 min 4,90 km 6:06 min/km KS 151 MS 162
        3 x 16 askelkyykkykävelyä lenkin päätteeksi
Juoksua yht. 15,67 km

VKO 39
MA Työmatkapyöräily 24,8 km 1:14:00 min
TI PK 43:13 min 6,98 km 6:11 min/km KS 155 MS 167
     Pari kiihdytystä, venyttelyt
KE Core 12 min
TO VL 28:38 min 4,68 km 6:07 min/km KS 153 MS 173
PE Lepo (flunssa)
LA Lepo (flunssa)
SU Core 15 min
Juoksua yht. 11,66 km


Aamu-usvassa juoksemisessa on taikaa!

Kommentit

  1. Paranehan rauhassa ja näistä sun treeneistä saa kyllä ideoita omiinkin kun on niin vaihtelevia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu :) Juu, flunssa on jo paranemaan päin, tosin ensi sunnuntain Paraisten lenkki multa kiellettiin, mutta ehkä hyvä niin :) Pitkällisen pähkäilyn jälkeen olen nyt menossa sinne Kaarinaan vetäsemään kympin. Miten niin vaikeeta päättää... ;)

      Poista
  2. Päädyin sattumalta sun blogiin tuolta sporttaillaan -blogin kautta ja huomion kiinnitti tässä postauksessa nuo sun sykkeet. Palauttelevan pk-lenkin ks (siis olettaen, että se on keskisyke:D) oli 148 ja pk-lenkin ks 155. Onko sykerajat sulla laskettu vai miten olet ne arvioinut? Minä kun olen orjallisesti yrittänyt noudattaa sitä 60-70 % sykettä maksimista pk-lenkeillä. Ja tähän en ole vielä oikein päässyt, vaikka kilometrivauhti tippuisi 6.45 min tasolle... Pitäskö munkin vaan huoletta nostaa vähän vauhtia ja antaa sen keskisykkeen olla siellä 150-155 paikkeilla?:)
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kun päädyit lukemaan :) Mä olin toukokuussa mittauttamassa nuo mun kynnysarvot (juttua täällä: http://juostenolenjoperilla.blogspot.fi/2015/06/maksimaalisen-kestavyyskunnon-mittausta.html). Siellä noita sykerajojakin katsottiin, ja aerobiseksi kynnykseksi tuli 151. Eli pk-lenkeillä keskisyke saisi mieluusti olla alle sen. Luulen että mulla se on siitä vähän laskenut, mutta mulla sykkeet on aina nousseet aika helposti. Sykkeet on vähän erilaiset jokaisella, joten voithan kokeilla pk-lenkeillä sellaista, että nostat vähän vauhtia ja juokset 150-155 keskisykkeillä ja tarkkailet, hengästytkö :) Jos ei hengästytä, niin sitten voinet jatkaa sillä tahdilla :) Kyllä mullakin vauhti tippuisi ihan olemattomiin, jos yrittäisin pitää sykkeet 140 tuntumassa.

      Poista
    2. Kiitos kommenteista! Mulla taitaa olla vähän samaa ongelmaa, että syke nousee aika korkealle helposti. Samoin tosin korkealla sykkeelläkin pystyn aika kauan menemään, eikä hapot iske helposti. Olen itsekin käynyt kuntotestissä, mutta siellä ei mitattu noita kynnyksiä. Muistelen tosin, että testaaja sanoi, että voin tehdä korkeammilla kynnyksillä kuin mitä sykemittari näyttää. Eli varmaan samaa vikaa kuin sullakin:) Tosin tuota hengästymistä en osaa oikein arvioida, kun tuntuu että joskus hengästyy jo 120 sykkeellä ja toisinaan 150 tuntuu helpolta:D
      Täytyypä vierailla tässä blogissa useamminkin:)
      -H

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen