Siirry pääsisältöön

Vuosi pakettiin ja uudet kujeet

On aika panna mahtava juoksuvuosi pakettiin. Alla olevat kuvat kertovat hienoista saavutuksista ja pienoisesta epäonnestakin, jotka vuoteen mahtuivat. Tänä vuonna olen juossut myös enemmän kuin koskaan: ennätykselliset 1 516 kilometriä. Jos nälkä ei lopu syödessä, ei liioin sammu juoksuhimo juostessa! Alan vasta päästä jyvälle, mistä lajissa on kysymys.

Käänteentekevää oli hierojan ryhtyminen treenieni valmentajaksi ja laatijaksi kisakauden ensimmäisen tapahtuman, Turku City Runin, jälkeen. Harjoittelemiseen tuli uudenlainen rytmi, ja itseltäni keveni vastuu, kun joku muu alkoi suunnitella harjoitusteni sisältöä ja seurata kehittymistäni. Kesällä treenaaminen parani entisestään, kun sain harjoituskumppanikseni hyvän ystäväni Mariannen. Kummasti kaameat vetoharjoituksetkin taittuvat kevyemmin, kun on hyvää seuraa.

Vuoteen mahtui monia hyviä kisoja:

9.5. Turku City Run 21,1K 1:55:43
24.5. Raisio Trail Run 10K maasto 55:16
27.6. Paavo Nurmi Marathon 42,2K 4:15:18
22.8. Leppävaarajuoksu 10K 52:57
5.9. FightBackRun 5,4K 27:08
12.9. Turku City Marathon 21,1K 1:53:30

Kaikilla matkoilla juoksin henkilökohtaisen ennätykseni, joista eniten lämmittää tietysti vuoden päämatka eli täyspitkä maraton Paavo Nurmi -kisoissa. Tavoitteenani oli päästä neljän tunnin aikaan, mutta siitä jäi vielä vartti ensi vuodeksi kirittävää. Kisa oli yksi elämäni mahtavimmista kokemuksista, sillä juoksussa meni kaikki nappiin ja sain kintuistani irti vielä kunnon loppukirinkin.

Vuoteen mahtui myös ensimmäinen urheiluvamma, kun oikean jalan pohje revähti lokakuussa kovan treeniputken päätteeksi. Vamma parani melko nopeasti, mutta sitä seurasi flunssa, ja saldona ennätykselliset 24 vuorokautta kokonaan juoksutta. Väliin jäi myös Kaarinan syysmaraton 24.10., jossa olin suunnitellut juoksevani kympin.

Juoksuvuosi on hiponut täydellisyyttä myös kelien puolesta. Kesä ei ollut liian kuuma, Paavon maraton juostiin liki optimaalisessa säässä, ja loppuvuosikin on tarjoillut uskomattoman hienoja juoksukelejä. Kaapissa odottavat alkuvuoden liukkaita kuitenkin Icebugit, mutta kovemmat vetotreenit teemme pääkallokelillä hallissa.

Vuosi lähenee loppuaan, ja vietän sitä rauhallisesti rakkaimpien kanssa. Tarkoitukseni oli mennä kisaamaan vielä vuoden viimeinen rutistus Liedon uudenvuodenjuoksuun, jossa matkana olisi ollut 5,5 kilometriä. Mietin osallistumistani ihan loppumetreille saakka, mutta tein kuitenkin päätöksen jättää kisa väliin. Viime perjantain mainion kiihtyvän kympin jälkeen olo on ollut monta päivää raskas, kurkku kipeä ja keuhkoputki arka. Vitonen on sellainen matka, että se mennään kovaa, maksimia hipoen, ja koska lähtisin tavoittelemaan ennätysaikaa, en halua mennä mukaan puolitehoisena. Olen viikon aikana testaillut oloani ensin maanantaina hallissa kevyellä verkalla ja kiihdytyksillä ja vielä eilen rennolla vitosen pk:lla, mutta edelleen väsymys painaa ja keuhkoissa tuntuu.

Jospa tämä on siis ensi vuoteni ohjenuora: Opettelen olemaan armollinen itselleni. Annan keholleni tarpeeksi aikaa palautua. En kisaa, jos en ole kunnossa.

Ja näistä viisaista aikeista siis kohti ensi vuoden päätapahtumaa ja tavoitteita: Tukholman marathon, here I come! Siellä tavoitellaan sitten kolmosella alkavaa aikaa.

Onnellista ja voitokasta uutta vuotta jokaiselle, ottakaahan rennosti ja muistakaa pitää huolta itsestänne!



Tänä vuonna aloin elämäni ensimmäistä kertaa harjoitella vauhtikestävyyttä. Juoksuharrastus sai aivan uutta pontta ja sisältöä erilaisista treeneistä.


Toukokuussa aukesi kisakausi, puolikas Turku City Runilla. Aika 1:55:43.



Paavo Nurmi Marathon oli kesän päätapahtuma. Kisa onnistui yli odotusten.


Elokuun lopussa hikoiltiin Leppävaarassa kympillä. Helteinen enkka, 52:57.


Hyväntekeväisyysjuoksulla FightBackRunissa syyskuussa. Hyvän mielen lisäksi hyvä aika. 5,4 km 27:08 min.


Turku City Marathonilla syyskuussa puolikkaan enkka 1:53:30.


Juoksupaitoja kertyi vaikka muille jakaa.





Lokakuussa revähti pohje, ja magnesium otettiin tehokäyttöön.


Tehokäyttöön otettiin myös henkiset ohjeet.


Vuosi huipentuu uusiin uljaisiin suunnitelmiin ja ennätysjahtiin!

Kommentit

  1. Mahtava ja opettavainenkin vuosi sulla alla Salla :) kiva on ollut seurata! Hyvää uutta vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! Hyvää uutta vuotta myös sulle! Kiva on ollut tutustua uusiin juoksuhirmuihin :)

      Poista
  2. Mukava lukea miten muilla on vuosi juoksun parissa mennyt. Tsemppiä sulle ensi vuoden kisoihin ja hauskaa uutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin :) muiden juoksujuttuja lukiessa saa kyllä itsekin uutta pontta taas treenaamiselle :)

      Poista
  3. Hienosti olet paukutellut ennätyksiä! Hyvää tätä vuotta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen