Running Diaries

Itsensä voittajan on helppo hymyillä :) Kotiin ei ole tulemista, jos et voita kultamitalia, toivotti pian viisivuotias poikani lähteissäni ovesta ulos eilen illalla puoli yhdeksän aikaan. Ihan niin mallikkaasti ei kevään ensimmäinen kymppi suinkaan mennyt, mutta tulihan sieltä sentään henkilökohtainen kympin ennätys, johon sietää olla tyytyväinen. Aurajoen yöjuoksun startti oli lauantaina kello 22, ja vaikka olen henkeen ja vereen iltakukkuja, noin myöhäinen kisa-aika ottaa henkisesti koville. Koko päivä menee odotellessa, eikä oikein mihinkään osaa ryhtyä. Jännitys kasvaa, ja lopulta kotona vaeltaa toimeton hermoraunio. Aamulla kävimme lasten kanssa pyörillä kavereiden kanssa leikkipuistossa. Sitten yritin mennä pojan kanssa uimaan, mutta teimme u-käännöksen uimapaikan aulassa, kun hänellä olikin niin flunssainen olo ja mahaan koski. Vetäisin myös ennenkuulumattomat 1,5 tunnin päikkärit, joiden jälkeen yritin kasata itsestäni juoksemaan lähtevää ihmistä. Lopulta kun muu p

Polku nousi jyrkästi metsän siimekseen. Perillä oli näköalatorni ja nuotiopaikka. Ollaan taas auttamattomasti jäljessä, mitä treeniviikkokatsauksiin tulee. Kisakausi on alkanut, ja olen keskittynyt kisaraportteihin, koska itse nautin muiden blogeissa eniten näiden huippukohtien lukemisesta. Arkinen puurtaminen on kuitenkin myös kiinnostavaa, sillä sehän luo koko harrastuksen rungon. Viimeksi olen kuvannut harjoitusviikkoani viikolla 11, ja nyt eletään jo viikkoa 15. Teen kompromissin ja hyppään viikkoon 13, sillä kalenterini mukaan viikolla 12 ei ollut hirveästi kiinnostavaa raportoitavaa lukuun ottamatta Sauvon maaseudulla tekemäämme 500 metrin vetoharjoitusta. Juoksin siinä 5*500/2' tahtiin 4:52 - 4:15/km, joten ihan hyvin kulki, kun ottaa huomioon, että vetosuora oli mutainen peltotie, jota juostiin edestakaisin (takaisin = kovaan vastatuuleen sateessa). Harjoituksen pohjalta tuli sellainen olo, että kyllähän sitä vauhtia sittenkin löytyy. Talven ja kevään mattojuoks

Lauantaina vuorossa oli Karhu-viesti, jossa urhea joukkueemme Mainiot mailerit kirmasi Raumalta Poriin. Sarjamme oli miesten kunto- ja erikoisjoukkueet, johon sai osallistua sekajoukkueetkin. Heti kättelyssä pitää hehkuttaa, että oli kyllä hauskin tapahtuma ikinä, eikä vähiten siksi että porukassa edettiin kohti yhteistä tavoitetta. Olin ollut koko viikon vähän väsynyt, töistä ja sunnuntain Tulppaanijuoksusta. Torstaina juostu kiihtyvä 8km ja viidensadan veto eivät menneet mainittavasti, samaten perjantain verkka oli raskas. Jalat painoivat, eikä juoksu oikein kulkenut. Mietin, mahdoinko saada lapsilta jonkinasteisen flunssatartunnan vai oliko kyse vain väsymyksestä ja ehkä siitepölystä. Silmät vuotivat, ja olo oli jotenkin limainen mutta ei varsinaisesti kipeä. Lauantaiaamuna lähdimme matkaan puoli yhdeltätoista, tai kyytini saapui noukkimaan minut silloin. Haimme vielä Mariannen rautatieasemalta ja suuntasimme kohti Raisiota, josta yksi vahvistus hyppäsi mukaan. Siitä nok

Kisasaldo: tulppaaneja ja eka mitsku. Miten hyvä mieli voikaan tulla hyvästä juoksusta!! Kisakausi pamahti tänään käyntiin jokakeväisessä Tulppaanijuoksussa, joka on itselleni aivan uusi tapahtuma. Se on paikallisen urheiluseuran, Maarian Mahdin järjestämä juoksutapahtuma, jossa on kilpasarjojen lisäksi vitosen ja kympin kuntosarjat naisille ja miehille. Olin päättänyt mennä kokeilemaan, saisinko parannettua vitosen virallista aikaani, edellinen mittaus kun oli lööperiksi menneeltä testijuoksulta helmikuulta. Tällä kertaa olosuhteet olivat myöten. Olin nukkunut hyvin, syönyt rauhassa aamupalaa ja eipä minua sen kummemmin jännittänytkään. Reitistä olin kuullut ennakkoon että se sisältäisi jonkin verran mäkiä, ja myös valmentaja varoitteli, että ei kannata aloittaa tällä(kin) kertaa liian lujaa, koska puolimatkan jälkeen luvassa olisi pitkähkö ylämäki. Säätila oli juoksuun mitä parhain. Heräsin aamulla kaatosateelta kuulostavaan kohinaan ja mietin, että jaahas, märkä juo