Running Diaries

Olen saanut neuvoksi osallistua eri mittaisiin hölkkiin, jotta saisin kovatahtisia treenejä tasaisin väliajoin. Lappu rinnassa juoksee kovempaa eikä luovuta niin helposti. Itselleni haastavimpia ovat nimenomaan tasavauhtiset kovat juoksut. Jaksan kyllä juosta kauan, mutta en pitää vauhtia yllä. Toisin sanoen vauhtikestävyyteni on huono. Ja luulen myös, että luovutan aika helposti enkä osaa vetää itseäni äärirajoille. Siksi kisoissa on voimaa, ne antavat potkua. Kaljasjärven yöjuoksu oli valmentajan puheissa jo jonkin aikaa sitten, ja innostuin ajatuksesta piskuisesta tapahtumasta, joka juostaan maaseudulla pitkin polkuja ja metsiä, välillä hiekkateille poiketen. Juoksun jälkeen pääsisi rantasaunan löylyyn rentoutumaan. En ajatellut käytännön asioita sen kummemmin, kuten esimerkiksi sitä, että Kaljasjärvi sijaitsee Kodisjoella, joka on nykyään osa Raumaa. Sinne oli siis yli tunnin ajomatka, josta loppu pikkuteitä pitkin. Yöjuoksun oli määrä alkaa kello 21, joten paluumatka

Kesäkuu on jo yli puolen välin, mutta kisakausi jatkuu aktiivisena vielä pitkään. Tukholman maratonista on kulunut kaksi viikkoa, ja palautuminen on sujunut ihan mallikkaasti. On siis aika suunnata katse kesän muihin juoksutapahtumiin.  Seuraavaksi vuorossa on minulle uusi tuttavuus, Kaljasjärven yöjuoksu, joka juostaan jo 36. kerran juhannuksen aatonaattona Kodisjoella. 12,5 kilometrin mittainen reitti kulkee Kaljasjärven ympäri maalaismaisemissa. Kisakeskuksena toimii Kaljasjärven rantasauna, jonka löylyihin pääsee juoksun jälkeen rentoutumaan. Osallistuminen ei ole hinnalla pilattu, sillä paikan päällä ilmoittautuminen maksaa 12 euroa, Juoksija-kortilla kympin. Maksuun sisältyy mitali, mehu, sauna sekä osallistuminen arvontaan.  Juoksusta saa virallisen ajan, ja juoksijoilla on GPS-seuranta, jos ottaa Android- tai iPhone-puhelimensa matkaan mukaan. Lähtölaukaus kajahtaa iltayhdeksältä, eli miltei yöttömässä yössä juostaan.  Tapahtuma kuulostaa kaikin puolin sel

Maaliintulon huumaa. Olen tuolla toisena vasemmalta. Palautuminen Tukholman maratonilta on edennyt melko nopeasti. Tämä voi olla seurausta siitä, ettei kehoni joutunut matkalla äärirasitukseen ja siksi se myös palautuu nopeammin. Aikaa suorituksesta on nyt kymmenen päivää, ja olen palannut kevyiden ja monipuolisten treenien pariin. Tavallisesti maratonilta palautuminen kestää kolmisen viikkoa, jonka jälkeen keho on yleensä valmis kovempiin treeneihin. Vielä mennään siis kevennetysti, mutta mukavaa on ollut huomata, että aika hyvin jaksaa jo.  Tarkastelen ensimmäistä palautumisviikkoani nyt vanhan kunnon viikkokatsauksen muodossa. Konkreettisia ruhjeita oli pitkän juoksun jälkeen kehossani oikeastaan vain pikkuvarpaissa. Jalat ja jalkaterät turpoavat runsaan neljänkymmenen kilometrin iskutuksessa niin, että tavallisesti hyvin istuvat kengät alkavat painaa ainakin jostakin kohdasta. Adidaksen Adizero Adios Boost kakkoset sujahtavat jalkoihini kuin sukat, mutta niiden verrat

Maratonaamuna mieli oli virkeä, vaikka pohkeen kunto pelottikin. Sain autuuden nukkua yksin omassa hotellihuoneessani. Nukuinkin kuin tukki, mikä ei matkalla ole itsestäänselvyys. Vihdoin on koittanut aika viidennen maratonini kisaraportin, joka kirjataan tällä kertaa Tukholman reitiltä. Kesäkuun neljäs päivä valkeni Ruotsinmaalla aurinkoisena ja jonkin verran tuulisena, mutta maratonia ajatellen sää oli oikeinkin hyvä: lämpöä oli vain 18 astetta aikaisempien päivien hellelukemien jälkeen. Olimme matkassa perheeni ja isäni sekä Mariannen perheen kanssa ja yövyimme kaikki samassa hotellissa Scandic Ariadnessa, joka oli lähellä Lidingövägenin lähtöpaikkaa Olympiastadionin tuntumassa. Sain luvan nukkua yksin omassa huoneessani, mikä oli todellista luksusta, kun piti huolehtia vain itsestään. Illalla olin asettanut sängylle kaikki tarvikkeet valmiiksi, jotta aamulla ei tarvitsisi enää etsiskellä mitään. Nukahdin yhdentoista aikoihin ja nukuin lähes tauotta aamuun sa

Lisää kuvateksti Täällä sitä maataan yksin hotellihuoneessa, ja olo on kuin hitaasti tottelevalla syöttöporsaalla. En pidä tästä tankkaamisesta lainkaan. Viime viikonlopun mahatauti on kyllä jo unohtunut ja tankkaus varmastikin onnistunut, en vain muistanut, miltä liika hiilihydraatti saa olemuksen tuntumaan. Olen syönyt pastaa ja leipää ja pitsaa ja hedelmiä ja vihanneksia ja kasviksia ja jätskiä sen verran, että vähemmälläkin pärjäisi.  Ensimmäistä kertaa turvauduin myös tankkausjuomaan, joka oli Dexalin Heavyä. Se oli kyllä kaikessa siirappisuudessaan ihan mukiinmenevää. Lisää kuvateksti On varustauduttu myös muutoin. Kisakengiksi valikoituivat taas Adidaksen Adios Adizero Boost 2 -tossut, joita on sisäänajettu runsaat 50 kilometriä. Mietin pitkään näiden ja New Balancen Vazee Rushien välillä, mutta ne tuntuivat olevan sellaiset maksimissaan puolikkaan kengät. Tosin Maskun puolikas juostiin suureksi osin sorateillä, joten ehkä reitti ei kertonut ke