Siirry pääsisältöön

Treeniviikko 46

Tältä näyttävät marraskuun maisemat bussin ikkunasta jossakin Loimaan kohdalla.

Treeniviikkokatsausta, olkaatten hyvät! Pimeys jyllää. Olin eilen Tampereella, ja luentosalin ikkunasta ulos katsellessani alkoi melkein naurattaa. Oli niin hämärää jo aamupäivällä, ettei tiennyt, mikä vuorokaudenaika edes on. Nyt on marraskuu, ja sen kyllä huomaa. Luminen alkukuu sai kuvittelemaan, että tästä selvittäisiin jotenkin kepeästi, mutta ehei. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että koska tiedän tämän olevan vain väliaikaista ja pimenevän ajan huipentuvan joulunviettoon, jollakin tapaa jopa nautin tästä itseensä kietoutumisen ajasta. Väsymys voisi kyllä väistyä. Yöunet ovat jääneet tässä alituisen ravaamisen keskellä lyhyiksi, mutta tuntuu siltä, että väsyttää tavallista enemmän muutenkin. Mutta sen tämä pimeys ja lopunajan tunnelma ovat saaneet aikaiseksi, että kovat juoksutreenit olen siirtynyt tekemään sisälle. Ei huvita yhtään juosta vetoja missään hyisen tuulen tuivertamana. Ja koska hallista saan kamalan nuhan, olen matolla.

No niin, viikon 46 jumppaliikkeet.

Ma: Vapaauintikurssi 50 min, 1000 m
Tällä uimakerralla opin kuperkeikkakäännöksen! En voi uskoa, että uskalsin edes ryhtyä harjoittelemaan, mutta kun kuperkeikka vedessä onnistui ihan sujuvasti, kokeilin myös käännöstä ja sehän meni ihan kivasti. Vielä on matkaa siihen, että jaksan uidan sulavasti 50 metrin altaassa vapaauintia ja kääntyä kuperkeikalla jatkaakseni taas, mutta edistys on ollut huimaa. Kannatti mennä tuolle kurssille.

Ti: Matolla 1,5 km verkka + 3x10'/2:30 + 1,5 km verkka = 9 km MS 182
Menin ensimmäistä kertaa Impivaaran uimahallin salille. En halua sitoutua mihinkään kuntosaliin maksamalla jäsenyyksistä, joten suosin tällaisia old school -vaihtoehtoja. Aerobinen osasto sijaitsi pienessä huoneessa, jossa oli crosstraineria, soutulaitetta, kuntopyörää ja pari mattoa, joista toinen epäkunnossa. Onneksi toinen oli vapaana, joten pääsin heti töihin. Kello oli 9 aamulla, joten en ollut ihan parhaimmassa terässäni, mutta olin päättänyt juosta 3 x 10 minuutin vetoja 2,5 minuutin palautuksella. Alkuun ensin 1,5 kilometriä verkkaa leppoisaa 7 min/km vauhtia. En ollut ihan varma, minkälaisiin vauhteihin pääsisin, kun edellisistä vedoista on aikaa, mutta arvelin vitosen tahdin olevan ihan riittävä aloitusvauhti. Ensimmäinen 10-minuuttinen meni siis 5 min/km, ja sain maksimisykkeeni nostetuksi lähelle 180:aa. Tuntui silti kohtalaiselta, ja 2,5 minuutin palauttelu sai sykkeen laskemaan reippaasti. Toisen vedon säädin 4:57 minuutin kilometritahtiin, sekin meni ihan ok. Kolmannelle laitoin saman vauhdin, ja senkin jaksoin loppuun ihan hyvin. Lopuksi 1,5 kilometriä verkkaa todella rauhaksiin 7:50 tahdilla. Olin kuin uitettu koira, ihan litimärkä. Oli hauska katsella treenin ajan huoneessa vaihtuvaa porukkaa, jonka keski-ikä oli reippaasti päälle 60 vuotta. Todella aktiivisesti eläkeläiset tuntuvat käyttävän kaupungin tarjoamia kuntoilumahdollisuuksia. Huone oli kuitenkin melkoisen askeettinen ja pieni, ja puolivälissä treeniä ainokainen televisiokin meni pimeäksi. Lähtiessäni huomasin, että varsinaisen salin puolellakin olisi ollut matto, josta olisi nähnyt suoraan altaille.

Treeni meni ihan kivasti, ja vertasin sitä alkuvuoden vastaavaan, jolloin niin ikään juoksin matolla parin kilsan vetoja. Silloin palautusaika oli jopa 4 - 5 minuuttia ja tahdit 5:10 / 5:00 / 4:50, joista viimeisen jouduin lopettamaan 1,5 kilometriin, kun en jaksanut loppuun. Joten olen taipuvainen uskomaan, että tämä meni hieman paremmin!

Ke: Hieronta 60 min
En ollut käynytkään Vantaan maratonin jälkeen hieronnassa, joten tuli tarpeeseen. Jalat olivat sitä paitsi edellisen päivän vedoista yllättävän kipeät. Tietysti taas totutteleminen mattoonkin kestää hetken. Mutta olipahan vaan ihanaa!

To: Lepo

Pe: Lepo
Jouduin pitämään aikataulullisista syistä pari päivää taukoa treenaamisesta, mikä oli ihan hyväkin, sillä taisin saada taas jonkin päiväkotipöpön, ainakin niistettävää tuntuu riittävän. Yleisolo kuitenkin ok.


La: PK 11,7 km / 75 min / 6:28 min/km / KS 155 MS 166 + 7 jänisloikkaa
Olin viikonloppuna tuuraamassa töissä ja päätin juosta molempina päivinä yhteen suuntaan. Lauantaina menin töihin bussilla ja raahasin kaikki kamppeet kahden päivän eväineen mukanani, illalla juoksin kotiin. Lenkki alkoi kello 20, ja päivän touhut tuntuivat painavan jo. Ei ollut kepeää ja sykkeetkin nousivat, pieni nuha häiritsi vähän. Silti ihan kiva iltalenkki, tavallaan myös
hyötyliikuntaa.

Työmatkajuoksua kartalla.


Su: PK 12,4 km / 76 min / 6:09 min/km / KS 160 MS 173
Sunnuntaina lähdin aamupäivällä pieneen tihkusateeseen vaihteeksi töihin päin. Jalat olivat edellisen illan jänisloikista yllättävän kipeät, ja oikeaan pakaraan oikein koski. Vähän myöhemmin alkoi koskea myös takareisiin. Luulen, että yleinen vireystaso oli syynä, etteivät nämä kaksi lenkkiä kulkeneet toivotulla tavalla. Yritin tehdä tästä sunnuntaisesta vedosta kiihtyvää, mutta kahdeksannen kilometrin tahti 5:36 tuntui liian raskaalta ja hengitys tiheni puuskuttamiseksi, joten rauhoitin loppumatkan vauhdin lähelle 6:30:tä. Ekat kahdeksan kilometriä menivät näin: 5:45 (alamäkeä) / 6:27 / 6:23 / 6:03 / 5:56 / 5:59 / 5:48 / 5:36. Loppuun tein pari sadan metrin vetoa, ne tuntuivat kivoilta.

Juoksua yhteensä: 33,1 km

Ihan ookoo kilometrit kolmella lenkillä. Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään mäkivetoja miehen kanssa. Lähdin eilen kukonlaulun aikaan Tampereelle bussilla, ja sieltä tullessani olin niin rättiväsynyt, etten jaksanut enää mennä uintikurssille. Ekan kerran jäi väliin! Hyvä ratkaisu, koska sain levättyä, vedot ehkä kulkevatkin.


Yliopiston ruoka on sekä halpaa että hyvää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen