Running Diaries

Vihermehujen ansiosta aivoni toimivat vetreämmin. Kaksi treeniviikkoa Hampuriin valmistavasta treeniohjelmasta on nyt takanapäin. Viikoittaisia juoksukilometrejä on kertynyt enemmän kuin koskaan ennen: viime viikolla juoksin jo yli 64 kilometriä. Kroppani ja ennen kaikkea jalkani tuntuvat kestävän rääkin ainakin toistaiseksi hyvin. Palautuminen treeneistä on onnistunut toivotusti, vaikka muutaman kerran olenkin ollut rättiväsynyt juoksemaan lähtiessäni illalla vasta Tampereelta tultuani. Olen juossut ulkona ja matolla, aamulla ja illalla. Hitaasti ja nopeasti, mutta ennen kaikkea olen juossut. Se on tuntunut hyvältä. Yllättäen olen ollut vähän tuskastunut viikon pitkikseen, mutta matolla juostu kova kymppi ei ollutkaan niin kamalan tylsä kuin pelkäsin. Viime viikolla lihaskunnon treemaaninen jäi kokonaan väliin, mutta nyt palauttelevalla viikolla on aikaa korjata tilanne. Corea teen joka tapauksessa useampana päivänä. Viikko 2 Ma: Kuntosali 45 min Kehonpainoharjoitus 30

Turkulainen suunnisti metrolla Myllypuroon. Uuden juoksuohjelmani alkajaisiksi pääsin maratoonarin tasotestiin, jossa selvitettiin sykerajani ja kynnysarvoni. Testi tehtiin tällä kertaa valojänismetodilla hallissa Helsingin Myllypurossa. Aikaisemmin olen ollut kuntotestissä kesäkuussa 2015, ja sen tuloksista kirjoittelin täällä . Silloin kävin testissä Turun Paavo Nurmi -keskuksessa, ja kynnysarvot selvitettiin juoksumatolla. Testissä juostiin kolmen minuutin jaksoissa kiihtyvällä nopeudella. Kunkin vedon jälkeen sormenpäästä otettiin pieni verinäyte, josta määritettiin veren laktaatti- eli maitohappopitoisuus. Ensimmäinen veto mentiin todella hitaasti, vauhti oli kävelyä, 10 min/km. Kovin veto kipitettiin 4:17/km tahtia. Kesäkuussa 2015 tuloksistani määriteltiin aerobiseksi kynnysvauhdikseni 7:30 min/km. Sitä kovemmissa vauhdeissa lihaksiini alkoi muodostua laktaattia eli maitohappoa, mutta kehoni pystyi vielä polttamaan sen pois. Minun olisi siis pitänyt juosta kaikki peru

Olemme ilmoittautuneet mieheni kanssa Hampurin maratoniin, joka juostaan 23. huhtikuuta. Minulle se on seitsemäs, miehelleni ensimmäinen. Lapsukaiset jäävät kotiin, kun me lähdemme urheilemaan. Melkoista. Lähden tavoittelemaan Hampurin ennätysflätiksi luonnehditulta reitiltä tietysti uutta ennätystä ja sitä maagista neljän tunnin alitusta. (Täytyy myöntää, että kun tuo taianomainen rajapyykki häämöttää jo reilun kuuden minuutin päässä, olen alkanut ajatella, että vasta kolmen ja puolen tunnin ajat ne ovat jotakin. Voikohan mieli toimia näin loputtomiin?) Juoksin halki sinisen hetken. Karikon lenkillä. Aloitin tällä viikolla ennätykseen tähtäävän maratonohjelman, joka kestää siis kaikkiaan 15 viikkoa. Ehtiikö tuossa ajassa puristaa ennätysjuoksijan esiin, jää nähtäväksi. Jos pysyn terveenä, muistan mennä ajoissa nukkumaan ja noudatan ohjelmaa, uskoisin näin. Tällä hetkellä juoksumotivaationi on huipussaan, eikä vähiten uuden ohjelman vuoksi. Ohjelman painotus on 2+

Maisemia joulunajan juoksuista. Ennen oli Tapsan tanssit, nyt on Tapaninpäivän pitkis. Palaan siis hetkeksi viime vuoden puolelle, ja käyn läpi treenejä vuodenvaihteen tietämiltä, kun olin taas tervehtynyt juoksukuntoon. Turussa oli lauhaa ja lumetonta, joten juoksin lähes kaikki lenkkini ulkona. Liityin joulukuussa lähellä olevan kuntosalin jäseneksi, joten vauhdikkaammat vedot, vauhtileikittelyt ja kiihtyvät olen tehnyt siellä juoksumatolla. Toinen vaihtoehto olisi urheiluhallin rata, mutta siellä on usein täyttä ja rankemmat treenit saavat kuivan sisäilman ja hyppypaikkojen hiekan vuoksi minussa aikaan ihmeellisen allergisen reaktion. Matolla olen viihtynyt, vaikka siinä huomaa mielestäni herkemmin, kulkeeko juoksu vai ei. Toisinaan syke pysyttelee alhaalla ja meno tuntuu kevyeltä, toisina päivinä juokseminen on taas aikamoista tervanjuontia ja matto vihamielinen. Olen pyrkinyt yleensä samalle matolle, vaikka aina se ei tietystikään ole vapaana. Turussa ei ollut valkea j

Vuosi on vaihtunut uuteen ja 2016 säilötty muistoihin. Hienoja muistoja sen ajalta kertyikin, myös juoksuharrastuksessa. Kävin lenkillä kaikkiaan 248 kertaa ja juoksin ennätykselliset 1 700 kilometriä. Se on lähes 200 kilometriä enemmän kuin vuonna 2015. Silloin kilometrejä kertyi 1 516 ja juoksukertoja 179. Kisoja tuli koluttua myös ennätysmäärä. Tahkosin erimittaisia matkoja kaikkiaan 12 tapahtumassa, jotka sisälsivät kaksi maratonia, kaksi puolikasta, kaksi kymppiä ja yhden vitosen. Ennätykseni juoksin maratonilla, kympillä ja vitosella. Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi pieni katsaus viime vuoden kohokohtiin. Kisakausi aukesi huhtikuun alussa, kun Maarian Mahti järjesti Turussa perinteisen Tulppaanijuoksun .  Osallistuin karkeloihin ensi kertaa ja valitsin matkakseni vitosen. Toinen vaihtoehto olisi ollut kymppi. Juoksu sujui hyvin, en hyytynyt vaan sain pidettyä vauhtia yllä loppua kohden. Aika oli 25:02. Tulppaanijuoksut. Heti seuraavana viikonloppuna juost