Running Diaries

Tästä kun suhaat, niin johan pöllyää! Voihan katupöly! Tiet ovat suurilta osin vielä hiekoitushiekan peitossa, ja sehän pöllyää. Kun viime päivät on vielä saatu nauttia keväisen myrskyisästä tuulesta, keuhkorakkulat kakovat pienhiukkasten alla hätää kärsien. Tiistaisella lenkillä kolme autoa ajoi vastaani peräkanaa, ja niiden nostattama pölypilvi muistutti trombia. Oli pakko juosta kädet kasvojen edessä suojana, pilvi oli nimittäin sitä kokoluokkaa, että se esti hetkeksi näkyvyydenkin. Enkä nyt liioittele. Kärsin kolmatta kevättä katupölystä. En ole koskaan ollut siitepölyallerginen, mutta voihan toki olla, että olen alkanut reagoida siihenkin. Vasta tänä vuonna olen ruvennut uskomaan, että hengenahdistus ja keuhkojen kirvely johtuvat tosiaan katupölystä. Kolmatta kevättä myös juoksen tavoitteellisesti, mikä tarkoittaa, että treeniohjelmaani sisältyy sekä hitaita että nopeampia lenkkejä. Nopeilla lenkeillä hapenotto tihenee, eli vedän kiivaammin happea sisään ja pusken sitä

Raportoin nyt kahden viikon treenit, viikoilta 9 ja 10. Olen jäljessä, mutta ei se mitään, käypähän näistä ainakin selväksi, miten treenaaminen etenee. Olen pystynyt noudattamaan maratontreeniohjelmaa kaiken kaikkiaan hyvin. Harjoituskausi on sujunut pääpiirteittäin suunnitelmien mukaan. Vauhdit ovat kasvaneet, ja ihmettelenkin, miten samoilla sykkeillä pääsee nyt selvästi kovempaa kuin vielä tammikuussa. Mutta. Aivan käsikirjoituksen mukaan homma ei ole mennyt. Syynä on välillä ollut liiallinen kiire (lue: liikaa sovittuja asioita liian lyhyeen aikaväliin) ja välillä pienen flunssanpoikasen ja raskaiden treenien tuottama uupumus. En kuitenkaan sorru selittelemään, enkä varsinkaan pelkää, että kuntoni on muutaman väliin jääneen treenin jälkeen romahtanut . Ensin se huonompi tai ei niin suunnitelmien mukaan edennyt treeniviikko 9. Ma: Lepo Ti: Kevyt 8,13 km / 50:50 / 6:15/km / KS 156 + 3x100m vedot radalla Kuntosali 45 min Ke: Lepo To: Verkat 5,12 km / 37:36 / 7:20/km

Lapsena minulla oli melkein jokaisena kouluvuonna uusi ystäväkirja. Vanha ehti tulla aina täyteen ennen kuin uusi vuosi alkoi. Kirjat ovat vieläkin tallessa jossakin vanhempieni kesämökille säilömässäni arkistossa. Joskus sitten valovuosien päästä, kun on aikaa, katselen niitä ja muistelen elettyjä aikoja. Edellisessä lauseessa piilee pieni piikki itselleni ja tämänhetkiselle elämäntilanteelleni. Siksi Run Like a Moose -blogia kirjoittavan Marikan blogihaasteeseen vastaaminenkin on viivästynyt ihan tuhottoman pitkälle. Elämä on tällä hetkellä aikaa vastaan taistelemista artikkelin kirjoittamisen, juoksutreenien ja perhe-elämän kanssa. Muuta ei ehdi, millään. Mutta yritän nyt päästä ainakin alkuun. Kuka olet? Olen Salla, 40 vee. Kuulostaa pahemmalta kuin on. On nimittäin oikein mukavata. Missä päin vaikutat? Turussa, joinakin päivinä myös Tampereella. Lempiruokasi? Juomapuoli on helpompi: kuplavesi, itse tehdyt smoothiet ja mehustetut mehut. Ruoista tykkään sala

Olen juossut talvikaudella vetotreenit ja osin reippaat lenkitkin juoksumatolla. Yhden pitkiksenkin vietin matolla, joskin se taisi olla liioittelua. Olen pyrkinyt käyttämään aina samaa mattoa, jotta suoritukset olisivat keskenään vertailukelpoisia, sillä olen tiennyt, että juoksumatoissa on eroja. Se on käynyt ilmi vertailemallakin, sillä toiset matot tuntuvat raskaammilta juosta kuin toiset. Mutta mitäpä tiesin mattojen eroista, ennen kuin astuin Vierumäen Urheiluhallin kuntosalin juoksumatolle. Huhhuh! Pilalle menneen treenin jälkeen käytin kelpo siivun aikaa tutkailemalla internetistä tietoja muuttujista, jotka vaikuttavat juoksumaton juostavuuteen ja juoksutuntumaan. Maton moottorin teholla on suuri merkitys vauhdin paikkansapitävyyteen, kertoi Juoksija-lehti . Jotta harjoitusohjelmassani ollut vetotreeni olisi onnistunut, minun olisi pitänyt vieraalla matolla unohtaa kokonaan vauhdit ja keskittyä pelkästään sykekellon kertomaan sykelukemaan. Tätä en hoksannut kesken ha