Siirry pääsisältöön

Katupölyjeejee

Tästä kun suhaat, niin johan pöllyää!

Voihan katupöly! Tiet ovat suurilta osin vielä hiekoitushiekan peitossa, ja sehän pöllyää. Kun viime päivät on vielä saatu nauttia keväisen myrskyisästä tuulesta, keuhkorakkulat kakovat pienhiukkasten alla hätää kärsien. Tiistaisella lenkillä kolme autoa ajoi vastaani peräkanaa, ja niiden nostattama pölypilvi muistutti trombia. Oli pakko juosta kädet kasvojen edessä suojana, pilvi oli nimittäin sitä kokoluokkaa, että se esti hetkeksi näkyvyydenkin. Enkä nyt liioittele.

Kärsin kolmatta kevättä katupölystä. En ole koskaan ollut siitepölyallerginen, mutta voihan toki olla, että olen alkanut reagoida siihenkin. Vasta tänä vuonna olen ruvennut uskomaan, että hengenahdistus ja keuhkojen kirvely johtuvat tosiaan katupölystä. Kolmatta kevättä myös juoksen tavoitteellisesti, mikä tarkoittaa, että treeniohjelmaani sisältyy sekä hitaita että nopeampia lenkkejä. Nopeilla lenkeillä hapenotto tihenee, eli vedän kiivaammin happea sisään ja pusken sitä ulos. Kovempitempoisella hengityksellä ehdin luonnollisesti vetää sisuksiini enemmän katupölyäkin - ja kaikkia sen sisältämiä hiukkasia. Ei ihme, että keuhkoja korventaa.

Viime viikon keskiviikkona olin palautumassa tiistain reippaasta 12 kilometrin lenkistä ja menin palauttavalle kutosen kirmaisulle. Nielussa tuntui jo lähtiessä karhealta ja olokin oli väsynyt. Oppirahoja makselin seuraavana yönä, kun kurkkuni oli niin kipeä, että heräilin vähän päästä. Seuraavana päivänä se oli vielä ärtynyt muttei kipeä, rintalastassa tuntui kuin olisi närästänyt, olo oli uupunut. Piti jättää kahdet treenit väliin. Flunssaa ei kuitenkaan tullut. Joten katupöly: I curse you!

Olen tietoinen, että eilen Ylen TV1 lähetti Prisma-dokumentin (Ilma, jota hengitämme), joka kertoo muun muassa katupölyn vaikutuksista. Tänään aion katsoa sen Areenasta, jotta saan tutkittua tietoa empiirisen aineistoni tueksi. Voin vain kuvitella, kuinka kurjaa siitepölyallergisilla on, kaikki sympatiani heille. Onneksi tämä kausi kestää vain hetken, sitten juoksemisen nautintoa ei estä pitkiin aikoihin mikään!







Kommentit

  1. Huh katupöly tuli kirjaimellisesti vasten kasvoja tuulisena maanantai-iltana, kun palasimme lentokentällä autolle. Huhuh. Kuopiossa vielä nautitaan talvisesta maisemasta, eikä katupöly rassaa.. vielä! Mutta kyllä joskus kevään lenkkien jälkeen tuntuu, että suu suorastaan kahisee kun hiekkaa täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten nämä vuodenajat limittyvät Suomen mittakaavassa ihan eri kuukausille! Täällä etelässä viikonlopun sateet onneksi auttoivat ainakin hetkellisesti pahimpaan katupölyongelmaan. Mutta kohti kesää, jee!

      Poista
  2. Katupöly on kamalaa, itse saan kovat oireilut melkein heti. Nyt uskon, että on taas pian aika, että katupesut tehdään. Aika suuret vesikuljetukset varmaan saa olla niitä varten. Mutta kyllä se sitten helpottaa sen jälkeen. https://www.metalproduct.fi/kuljetuspalvelu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen