Siirry pääsisältöön

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni.


Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa.

Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja:

Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset.
Ei pehmytosahematoomia.
Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa.
Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa.
Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä.

Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa vähäistä ödeemisyyttä semimembranosus-jänteessä. Löydökset sopivat lievään insertiittiin. Tämä tarkoittaa, että takareiden lihaksen istuinkyhmyyn kiinnittävässä jänteessä on turvotusta. Lievä insertiitti tarkoittaa jännealueen lievää tulehdusta.

Maanantaina urheilulääkäri avasi tuloksia minulle tarkemmin. Omakanta-tiedoissani asiaa kuvataan näin:
Nykytila (status)
Etureidessä edelleen kireyttä, takareidet melko elastiset, eikä nyt kipua venytyksessä.
Suunnitelma
Pallaksella 30 km juoksu ensi viikonloppuna - aikoo osallistua, mutta kuuntelee kehoaan. Tarvittaessa kävelee / keskeyttää.
Hiukan nopeasti tuo tapahtuma tulee, mutta jatkaa korvaavaa ja asteittain lisääntyvää kuormitusta, juoksu voinnin mukaan. Kaiken kaikkiaan on ajatellut kohtuullistaa treeniään ja tehdä sitä voinnin ja kunnon mukaan eikä aiemman vaativan juoksukoulun aikataulun ja ohjelman mukaan.
Tarvittaessa voidaan antaa kortisonipistos.


Siinäpä sitä suunnitelmallisuutta. Ja paljastus! Perjantaina juostaan siis todennäköisesti rankkasateessa NUTS Pallaksessa. Tai siis juostaan, sateesta en tiedä. Ennuste vaihtelee päivittäin. 

Onnekseni ödeemisyys ei ollut levinnyt luuhun, se olisi tiennyt useiden viikkojen pakkolepoa. Nyt kun olen ollut taas viikon kokonaan juoksematta, kipukin on lähes tyystin vaimentunut. Pyöräkilometrejä sen sijaan viime viikolla tuli 176, joten aivan kylmiltään ei Lappiin tarvitse lähteä.



Kuva www.nutsyllaspallas.com



Kommentit

  1. Tsemppiä paranemiseen ja Pallaksen juoksuun. Toivottavasti ehdin tulla tsemppaamaan sua lähtöön.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sulle hurjat tsemppaukset ihan oikeaan ultrajuoksuun ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen