Running Diaries

Sain Lenkillä pilkkujen kanssa -Raidalta varvashaasteen 20. syyskuuta. Nyt on sopiva hetki paljastaa kymmenen osasta itsestäni, jotka ovat rakkaan juoksuharrastukseni kannalta erittäin olennaiset kappaleet, jo pelkän tasapainoaistin vuoksi. Minusta haaste oli alusta lähtien aika hauska. Siis muiden juttujen lukeminen sekä oman kirjoitukseni suunnitteleminen. Jos teinivuosinani en osannut nimetä itsestäni kohtaa, jota en olisi vuoron perään inhonnut, varpaat taisivat olla sellainen. En muista, että varpaani olisivat tuottaneet minulle elämää suurempaa tuskaa, tai jalkateräni ylipäätään. Varpaani eivät ole koskaan aiheuttaneet minulle varsinaista haittaa, omalla olemisellaan. Itse olen saattanut toimia niin, että varpaat ovat kipeytyneet ja siksi häirinneet. Minulla on ollut aina aika pieni jalka. Ennen lastensaantia kengänkoko vaihteli 36:n ja 37:n välillä, raskauksien jälkeen jalkaterä ilmeisesti leveni ja koko muuttui 37 - 38:aan. Olen perinyt pienet jalkani äidiltäni,

- Kato, miten toi tuolla juoksee, onks se eksynyt? - Ei, kun se on Henri Ansio loppuverkalla. Jos on yhtä vauhdikas askel kuin Ansiolla, eipä se miltään loppuverkalta näytä. Naurattaa vieläkin tuo dialogi, joka käytiin autossa pois lähtiessämme. Yhdeksän kilometrin kohdalla edessä kohosivat nämä. 192 askelmaa Parmaharjun mäkihyppytornin hapotusportaita. Olin Turku Trail Cupin Maarian osakilpailun jälkeen niin tohkeissani, että ilmoittauduin ensimmäisenä kauden viimeiseen polkujuoksukisaan, Parmaharjulle, ja vieläpä 20 kilometrin matkalle. (Olen muuten tietoinen, että minun pitäisi kirjoittaa ensin se Kaarinan syysmaratonin kymppirapsa, mutta nyt innostaa tämä saada tuoreeltaan julki.) Oli taas tuhat rautaa tulessa, miehen piti hakea kuopuksen nelivuotiskakku huomiseksi torilta aamuyhdeksältä, poika piti heittää puoli kymmeneksi kaverilleen, jonka kanssa pääsisi futistreeneihin, sitten noukkia Taivaanrannan juoksija -Anne Kuralan kylämäen edustalta kello 9.45 ja ajaa Par

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja